English summary *updated 21/02/10*

nimi: Picnic Eloisa Geisha, "Riimi"

syntynyt: 21.11.2006 Iisalmessa

rekisterinro: FIN10399/07

terveys: lonkat A/A, kyynärät 0:0, silmät OK, distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä/karvoja löydetty, PRA-status B (terve kantaja)

koko: 47 cm, 15 kg

kasvattaja: Kennel Picnic, Taina Jelekäinen

omistajat: Pirkko ja Pasi Partanen, Oulu

ruoka: NEU-alt ja lihaisat luut

jälkeläiset: Riimillä on ollut yksi pentue kennel Wildanasilla. Hot-pentue

Näyttelyt: Rop-pentu, KÄY ERI, SERT

Rodunomaiset kokeet: NOME ALO 3, NOU 1 (hyväksytty taipumuskoe), Mölleri 2008 -titteli

Tottelevaisuus: TOKO TK1 (3xALO1)

PK: PAKK1 (hyväksytty BH-koe)

Luonnetesti: 144 p. laukausvarma, pöytäkirja

Jalostustietojärjestelmässä

 Nometulokset

 Näyttelytulokset

 Tottelevaisuustulokset

 Mejätulos

Sukupuu

Riimin kasvusivu

Miten Riimi tuli meille?

Toista koiraa hankittaessa oli tietysti paljon enemmän tietoa kuin ensimmäisen kohdalla. Tuntui, että vaatimusten lista oli niin pitkä, ettei sellaista pentua ikinä löydykään! Koiralla tulisi olla riistaviettiä, kovuutta, yhteistyökykyä ja -halua, rauhallisuutta, mutta kuitenkin sopivasti temperamenttiä. Olin Novascotiannoutajat ry:n sivuilla nähnyt ilmoituksen astutuksesta, jossa vanhemmilla oli molemmilla taipparit läpi, isällä tulos myös NOME:sta ja JVA-arvo. Vaikka pennun ottamista ei oltu vielä ajateltu aivan ajankohtaiseksi, menin Oulun näyttelyssä juttelemaan Tainan eli Helmi-äitin omistajan kanssa.

Helmi hurmasi heti rauhallisuudellaan! Kun pari viikkoa myöhemmin kävimme tutustumassa Helmiin vielä kotona Iisalmessa, oli Pasikin täysin myyty. Tuntui, että niin tasapainoisesta emästä voisi tulla vain ihania pentuja. Terveysasioiden kanssa on tollereissa aina tasapainoilua. Kun lähisuvussa oli yksi mahdollinen autoimmuunitapaus, piti pennunottoa vielä kuitenkin pohtia tarkkaan. Varmaan kymmenen puhelimessa puhutun tunnin jälkeen lopulta kuitenkin soitin Tainalle, että jos Helmi meille sopivan nartun synnyttää, otamme sen.

Pentueeseen syntyi lopulta kolme tyttöä, joista yksi oli muita isompi ja porukan päällepäsmäri. Koska meillä oli jo Runo-päsmäri kotona, se yksilö ei tuntunut sopivalta koiralta. Kaksi muuta narttua olivat samanoloisia ja -luonteisia. Taina valitsi niistä toisen itselleen, ja meille tuli toinen.

Millainen Riimi oikein on? (kirjoitettu 17 viikon iässä)

Kun Riimi tuli kotiin, tuntui heti, että meille tuli juuri oikea pentu. Riimi on kaikkea sitä, mitä tilasimmekin: kohtuullisen kova, suhtautuu ympäristöönsä rennosti, erittäin riistaviettinen, vikkelä vuorikauris, mutta kuitenkin perusluonteeltaan rauhallinen.

Riimi rakastaa kiipeilyä korkeissa paikoissa (sohvan selkänojat, korkeat lumikinokset jne.), mikä välillä rassaa omistajien hermoja. Myös riista on maailman ihaninta! Kun listaan vielä lisätään ruoka, niin pienen Rimpulan maailma on täydellinen. Omistajia erityisesti miellyttää kaksi jälkimmäistä mieltymystä, sillä ne helpottavat kovasti koira kouluttamista. Riistaa on näytetty Riimille melkein joka viikko, ja nyt linnut nousevat jo hyvällä kanto-otteella maasta. Tulevaisuudessa on tähtäimessä taippareiden suorittaminen. (toim. huom. Taipumuskoe suoritettiin hyväksytysti syyskuussa 2007.)

Riimillä on mielestäni erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Se leikkii kivasti toisten koirien kanssa, mutta osaa myös lähteä leikistä pois. Se ilmoittaa selkein elein, milloin leikki on sille liian rajua tai se ei halua leikkiin osallistua. Runon kanssa Riimi rymyää kotona paljon, ja se selvästi luottaa siihen, että Runon kanssa voi mitellä taitojaan turvallisesti (omistajat eivät siihen luota, joten leikit tapahtuvat valvovan silmän alla). Muita koiria Riimi on nähnyt heti pienestä asti, kuten myös vieraita paikkoja ja ihmisiä.

Ensi kesänä menemme Riimin kanssa taipparikurssille ja varmaan myös jollekin tottelevaisuuskurssille. Mikäli harjoittelu etenee mukavasti, niin ikä juuri ja juuri riittää syksyn taippareihin. Mitään paineita ei kuitenkaan oteta, vaan kokeisiin mennään, jos siltä tuntuu. Pasi on varannut Riimin omaksi agilitykoirakseen, joten sitä lajia kokeillaan joskus hamassa tulevaisuudessa. Varmasti myös verijälkiä tullaan vetämään. Kunhan Riimin oman mielenkiinnon kohteet joskus selviävät, niin sitten voidaan keskittyä joihinkin tiettyihin lajeihin - jos vain omistajat malttavat lajivalikoimaa karsia. Ja toki käydään myös parissa näyttelyssä hakemassa Rimpulasta mielipide.

Mitä sitten lopulta saatiin? (Riimi 1,5 v.)

Riimi on aivan ihanteellinen harrastuskoira. Sillä on paljon intoa, se pitää herkuista ja varsinkin palloista ja se kestää toistoja. Erityisesti arvostan Riimissä sen työskentelymotivaatiota, sillä koira tekee aina parhaansa, vaikka omistaja vaatisi siltä liian vaikeaa tai liian monta kertaa. Se ei lannistu haastavankaan tehtävän edessä. Riimissä on harrastusmielessä jotain häivähdystä sellaisesta vanhan ajan työkoirasta, joka palvelee omistajaansa uskollisesti.

Riimistä on tullut yhden ihmisen koira. Se on hyvin leimautunut emäntäänsä. Yhteistyö koiran kanssa on hyvin intensiivistä molemmin puolin, ja opimme koko ajan toisistamme. Mielestäni Riimi lukee heikommin ihmistä kuin Runo (joka onkin todellinen mestari siinä), mutta kehittyy koko ajan.

Työskentelijänä Riimi on hiljainen ja keskittynyt. Se tekee töitä kovalla intensiteetillä. Nopeus on aina huipussaan, mikä vähän verottaa kestävyyttä. Iän karttuessa on ruvettu sitäkin puolta varovasti harjoittelemaan. Nome-puolella markkeeraukset ovat aina olleet kompastuskivi, mutta haku ja ohjattavuus ovat hyviä. Riimi on innokas uimari ja suoriutuu kokoonsa nähden hyvin nome-kokeiden upottavista maastoista.

Riimi on kehittynyt hitaasti niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on vielä puolentoista vuoden iässä hyvin pentumainen höseltäjä. Koiralle onkin ollut tärkeää antaa monissa asioissa vielä aikaa ihmetellä ja kummastella, vaikka into vaikeampiin tehtäviin olisikin hyvän yhteistyön vuoksi suuri. Hösellyksen lisäksi Riimin huono puoli on haukkuherkkyys, sillä monesti turhautuessaan esimerkiksi odottamiseen koira alkaa poksua.

Kaikenkaikkiaan Riimi on täyttänyt sille asetetut toiveet hyvästä harrastuskoirasta, jonka kanssa suunnataan nimenomaan metsästyskokeisiin. Taskunoutaja on myös erinomainen rapsutusten ja hyväilyjen kerjääjä, joten se täyttää kiitettävästi paikkansa sohvakoristeenakin.